Skip to main content

Etulinjassa niiden kanssa, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa — Moses Oryema, Uganda

Bidi Bidin pakolaisleirillä on nyt enemmän pakolaisia kuin missään muualla maailmassa.
, YK:n World Food Programme
1*kS3Abj1Nd-4XmRYm2dOuBA.jpeg
Moses (oikealla) esittelee dokumenttia, jota käytetään pakolaisten statuksen vahvistamiseksi Bidibidin pakolaisleirillä, Pohjois-Ugandassa. Kuva: WFP/Claire Neville

Moses on kolmen lapsen isä, jonka vapaa-ajan harrastuksiin kuuluu hunajan valmistaminen. Moses on työskennellyt YK:n Maailman ruokaohjelmalle 15 vuoden ajan. Tällä hetkellä hän työskentelee etulinjassa Maailman ruokaohjelman Uganda-operaatiossa. Maailman humanitaarisen avun päivän (19. elokuuta 2017) kunniaksi jaamme hänen tarinansa.

Konfliktien ja epävakauden riivaama alue ympäröi Ugandaa ja maassa onkin maailman kolmanneksi eniten pakolaisia. He ovat paenneet Ugandaan Burundista, Kongon demokraattisesta tasavallasta sekä Etelä-Sudanista.

Pohjois-Ugandan Aruan kenttätoimiston väliaikaisena johtajana Moses Oryema on seurannut viimeisintä, Etelä-Sudanin taisteluiden uudelleen alkamisen käynnistämää pakolaisten virtaa.

"Kun viime vuoden heinäkuussa ja elokuussa pakolaisia tuli eniten, työskentelimme viikon jokaisena päivänä", Moses kertoo. "Muistan erityisen hyvin sen päivän, kun Bidi Bidin pakolaisleiri perustettiin elokuussa 2016. Pakolaisia saapui kauttakulkukeskuksista joka tunti bussi- ja rekkalasteittain, vieden heitä heidän uusiin asumuksiinsa vieraassa maassa. Tätä jatkui tauotta kuukausien ajan. Joinain päivinä saapui 5000 uutta pakolaista, joinain päivinä jopa yli 7000.

Bidi Bidin pakolaisleirin asukasluku on noussut lähes 300 000 pakolaiseen, mikä on enemmän kuin missään muualla maailmassa.

Nyt, kun pakolaisten virta on tasaantunut, Aruan kenttätoimiston johtajaksi sittemmin nimetyn Moseksen tehtävä on varmistaa, että Maailman ruokaohjelman toiminta Pohjois-Ugandassa sujuu jouhevasti.

"Annan Maailman ruokaohjelman työlle joka päivä kaikkeni "

"Ruokatarvikkeiden toimitusketju työllistää minua jatkuvasti", kertoo Moses. "Saan keskimäärin 25 puhelinsoittoa ja ainakin 20 niistä koskee toimitusketjua!"

"Jotta voimme varmistaa, että saamme ruuan ihmisille ilman viivästyksiä, on tärkeää, että eri ohjelmien ja toimitusketjun työryhmät työskentelevät hyvin yhteen. Ja, että välitämme tilauksemme — tai soittomme — hyvissä ajoin eteenpäin. Muutoin koko ketju saattaa kaatua."

Moseksen tehtävänkuva on erittäin monipuolinen. Hän ohjaa pakolaisleirin rakennushankkeita, tarkkailee generaattoreiden, ajoneuvojen ja toimistojen kuntoa, valvoo turvallisuustilannetta leirillä, välittää maksuja kumppaneille ja palveluntarjoajille — puhumattakaan raporttien kirjoittamisesta.

1*5mnWuq-9i_RxvY4WLFLx0A.jpeg
Moses (Oikealla) Rhino-leirin raha-automaatilla, Pohjois-Ugandassa. Kuva: WFP

"Meidän tulee raportoida viikoittain. Joskus jopa päivittäin, jos pakolaisia tulee paljon," Moses sanoo. "Maatoimistomme tarvitsee tekemämme suunnitelmat, luvut avunsaajista sekä ennusteet jatkosta. Minä saan kysymyksiä raportointi-, viestintä- ja lahjoittajasuhdevastaavilta."

Vieraillessaan leireissä ja kauttakulkukeskuksissa, Moses keskittyy aina siihen, että ruuanjakelu toimii ongelmattomasti. "Korostan aina sitä, että ruuanjakelujärjestelmä tulee olla yhdenmukaistettu", hän sanoo. "Tulee olla selkeä jatkumo; nimenhuudosta, henkilöllisyyden tunnistamiseen, pakolaisten ryhmittelystä, ruuan jakamiseen sekä sen jälkeen vielä ruuan uudelleen jakamiseen."

"Annan Maailman ruokaohjelman työlle joka päivä kaikkeni", kertoo Moses, jonka työ pitää hänet kaukana hänen omasta perheestä. "Ajattelen, että pakolaiset ovat kuin omia lapsiani", hän selittää.

Alkuperäisen haastattelun teki Lydia Wamala.

Lue lisää Maailman ruokaohjelman työstä Ugandassa.