He jotka jättivät kotinsa Afganistanissa

Maansisäiset pakolaiset tarvitsevat elinkeinoja aloittaakseen uuden elämän

Vuosikymmeniä kestäneet konfliktit ja luonnonkatastrofit ovat ajaneet yli miljoona ihmistä pakomatkalle Afganistanissa. Heidän on pitänyt luopua kodeistaan, työstään ja ystävistään. Moni heistä ei voi koskaan palata takaisin.

Maansisäiset pakolaiset ovat Afganistanissa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa, ja silti heihin kiinnitetään hyvin vähän huomiota. Monet heistä eivät ole toipuneet kunnolla lähdön seurauksista, ja uuteen yhteisöön totuttautuminen ja elämän uudelleen rakentaminen on haastavaa.

Jotkut perheistä ovat saaneet hallitukselta maata, mutta vettä, sähköä, ruokaa ja peruspalveluita kuten terveydenhuoltoa tai koulutusta ei ole saatavilla.

Pakolaislapset joutuvat kohtaamaan epävarman tulevaisuuden. Nämä lapset odottavat vanhempiaan, jotka saavat avustuksen WFP:ltä. Kuva: WFP / Wahidullah Amani.

Heratissa, läntisessä Afganistanissa, kotiseuduiltaan lähteneiden perheiden asumukset reunustavat 125 kilometrin mittaista tietä Iraniin. Leirit rakennettiin, kun konflikti puhkesi ja kuivuus pakotti perheet pakenemaan. Alkuaikoina leireistä puhuttiin mediassa paljon, mutta ajan myötä ne ovat painuneet unohduksiin tuoreempien kriisien tultua tilalle.

Maailman ruokaohjelma (WFP) on yksi harvoista järjestöistä, jotka ovat jatkaneet avustustöitä leireillä.

Luomassa elinkeinoja

Yhteistyössä paikallisten järjestöjen kanssa WFP auttaa uudelle alueelle saapuvia pakolaisia asettumaan ja tarjoaa kaikkein heikoimmassa asemassa oleville perheille tukea elinkeinomahdollisuuksien löytämiseksi.

Yksi WFP:n kumppaneista on paikallinen kansalaisjärjestö, jota kutsutaan nimellä ”Naisten koulutus paremman tulevaisuuden saavuttamiseksi”. He avustavat yli 100 naista leireillä, jotta nämä oppisivat tulojen ansaitsemiseksi uusia taitoja, kuten käsitöiden tekemistä, mekaniikkaa tai matkapuhelinten korjausta. Naiset osallistuvat kursseille kuuden kuukauden ajan ja saavat samalla WFP:ltä kuukausittain ruokaa perheelleen.

Naiset osallistuvat ammattitaitoja opettaville kursseille parantaakseen työllistymismahdollisuuksiaan. Kuva: WFP / Kuva-arkisto.

”Monet tytöt ovat saapuneet leireille hyvin nuorina ja tietävät vain sen, mitä vaikea elämä leirillä on heille opettanut. Kurssit voivat auttaa heitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta sekä itselleen että perheelleen”, selittää 22-vuotias Sanam, joka on työharjoittelijana leirillä.

18-vuotias Delbar on yksi näistä tytöistä. Hän oli vain 18 kuukauden ikäinen, kun hänen perheensä joutui jättämään kotinsa ja hakemaan suojaa leiriltä. ”Toivon, että käytyäni kurssin voin tehdä jotain maani hyväksi.”

19-vuotias Howara haaveilee, että hänen sisaruksensa saisivat käydä koulun loppuun. ”Minulla ei ollut mahdollisuutta koulutukseen, mutta toivon, että näiden kurssien avulla veljeni ja sisareni voivat kouluttautua ja elää kotimaassamme rauhassa.”

Sanam, joka kasvattaa kolmea lastaan leirillä, toivoo projektin auttavan myös häntä: ”Tavoitteeni on tehdä töitä ja ansaita tarpeeksi, jotta voin muuttaa perheeni kanssa paikkaan, jossa on vettä ja sähköä.”

Tukea talven yli

Joka vuosi ankaran talven aikana WFP tarjoaa ruoka- ja käteisavustusta suurimmalle osalle maansisäisistä pakolaisista, jotka asuvat väliaikaisissa asumuksissa Afganistanin isoissa kaupungeissa. Tänä talvena WFP järjesti ruoka-avustusta yli 50 000 perheelle (350 000 ihmiselle) sekä käteisavustusta yli 11 000 pakenemaan joutuneelle ja palanneelle perheelle (77 000 ihmiselle) Kabulin, Kandaharin ja Jalalabadin kaupungeissa.

62-vuotias Shereen Gul on leski. 12 vuotta sitten kun aseistetut miehet ampuivat hänen tyttärensä, joka työskenteli opettajana, hänen täytyi lähteä kotikylästään Logarin maakunnassa ja asettua asumaan väliaikaiseen suojaan Kabulissa. Shereen Gulin lapsenlapsi on ainut, joka voi elättää perhettä työskentelemällä päivittäin Kabulin torilla. He ovat yksi lähes 10 000 perheestä, joka saa kuukausittain suoraa käteisavustusta WFP:ltä Kabulissa kolmen kuukauden ajan. ”Tällä on iso merkitys: pystyn ostamaan vehnäjauhoa, puita ja kasviöljyä”, hän kertoo.

Abdul Satar vastaanottamassa käteisavustusta. Kuva: WFP / Wahidullah Amani.

40-vuotias Abdul Satar on kotoisin pohjoisesta Baghlanin maakunnasta. Puolitoista vuotta sitten hänen perheensä palasi kotiin vietettyään 27 vuotta Pakistanissa. Ensin hän palasi kotikyläänsä Baghlanissa mutta ei pystynyt jäämään alueelle siellä käynnissä olleen konfliktin vuoksi. Satarin oli lähdettävä uudestaan, ja hänestä tuli maansisäinen pakolainen Kabulissa. Hän on mieluummin pakolainen kotimaassaan kuin jossakin toisessa maassa. ”Avustuksen turvin pystymme selviytymään tämän vaikean ajan yli, mutta se ei ratkaise kaikkia ongelmiamme.”


Kirjoittanut: Wahidullah Amani

Tue WFP:n työtä Afganistanissa.

Like what you read? Give Maailman ruokaohjelma a round of applause.

From a quick cheer to a standing ovation, clap to show how much you enjoyed this story.