YK:n World Food Programmen pääjohtajan David Beasleyn biografia
YK:n World Food Programmen johtajana David Beasley jatkaa siltoja rakentavaa työtään poistaakseen poliittisia, uskonnollisia ja etnisiä raja-aitoja taloudellisen kehityksen ja koulutuksen edistämiseksi.
Työssään WFP:llä Beasley hyödyntää neljän vuosikymmenen aikana kertynyttä kokemustaan johtamisesta ja viestinnästä mobilisoidakseen laajaa tietoutta ja taloudellista tukea globaaliin nälänvastaiseen taisteluun.
Kyseinen taistelu on tällä hetkellä tärkeämpää kuin koskaan ennen, sillä nälkäisten määrä on kasvussa jatkuvien konfliktien ja ilmastonmuutoksen takia. Beasleyn johdolla WFP esti neljän maan vajoamisen nälänhätään vuonna 2017. Tämän lisäksi Beasley keskittyy työssään WFP:n siirtymiseen pelkästä hätäavusta laajempaan toimintaan, korostaen sitä kuinka pitkäaikainen kehitys mahdollistaa rauhan ja vakauden saavuttamisen ongelmallisilla alueilla.
Ennen saapumistaan WFP:lle huhtikuussa 2017, Beasley vietti vuosikymmenen työskennellen korkean tason johtajien ja kenttäohjelmaesimiesten kanssa yli 100 maassa johtaen projekteja, jotka tähtäävät rauhaan, sovinnontekoon ja taloudelliseen kehitykseen. Hän matkusti vuosittain jopa kolmeenkymmeneen maahan organisoiden, johtaen ja osallistuen konferensseihin ja tehtäviin esimerkiksi Kosovossa, Etelä-Sudanissa, Sudanissa, Tunisiassa ja Jemenissä. Hänen työnsä on mahdollistanut vankkojen suhteiden kehittymisen johtajien kanssa ympäri maailman.
Ollessaan Etelä-Carolinan kuvernööri vuosina 1995–1999 Beasley ohjasti osavaltiotaan taloudellisten muutosten keskellä muokaten osavaltion taloudesta terveen, monipuolisen ja vahvan. Tämä työ johti yhteen Yhdysvaltain alhaisimmista työttömyysluvuista sekä sai aikaan suuren nousun yksityisen sektorin investoinneissa. Beasley oli Etelä-Carolinan ensimmäinen kuvernööri, joka julkisesti edisti liittovaltion taistelulipun poistamista osavaltion pääkaupungin kaupungintalosta, minkä ansiosta hänelle myönnettiin John F. Kennedyn nimeä kantava Profile in Courage –palkinto.
Beasley suoritti kandidaatin tutkintonsa Clemsonin yliopistosta ja väitteli lakitieteen tohtoriksi South Carolinan yliopistosta, minkä jälkeen hän toimi opettajana Harvardin yliopistossa, Kennedy School of Governmentissa. Hänet valittiin julkiseen virkaan ensimmäistä kertaa 21-vuotiaana Etelä-Carolinan edustajainhuoneen jäseneksi. Hän on naimisissa Mary Wood Paynen kanssa ja hänellä on neljä lasta.
